Anteeksi hiljaiselo

On ollut hieman lennokas tämä vuoden alku, enkä nyt tarkoita tuota inhottavaa liukkautta ulkona. Olen onnistunut suunnittelemaan menoja lähes joka päivälle ja illalle eli olen ollut aikasta kiireinen nämä tämän vuoden ensimmäiset päivät.   

Tänään 8 vuotta sitten oli h-hetki. Minusta tuli ensimmäistä kertaa täti illalla vailla kahdeksan, ja yllättäen tieto siskoni pojan syntymästä saavutti minut jääkiekko-otteluun. Suloinen suklaasilmä valloitti hymyllään koko suvun ja nyt kahdeksan vuotta myöhemmin, hän valloittaa ihanilla tarinoilla ja on todella reipas ekaluokkalainen. Kummitäti on ylpeä synttärisankarista!

Viimeaikoina minua on vaivannut uneni. Tiedän kyllä, että unissa kaikki on mahdollista, mutta kyllä kummastuttaa nähdä säännöllisesti synnytysunia. Tuossa muutama yö takaperin synnytin pienessä vessassa serkkuni kotona ja pari viikkoa aiemmin näin unta, että odotin sairaalassa pääsyä synnytyssaliin. Pääsyä hidasti edellinen synnyttäjä – MIES, joka synnytti koiranpennun. Outoa. Mutta hyvä, että se oli unta. Olen aiemminkin miettinyt, että mistä ihmeestä mun unet oikein tulee. Ne vaan on välillä niin uskomattomia ja mahdottomia. Vilkas mielikuvitus, kenties?

Tämä mennyt viikko on ollut vaiherikas ja paljon erilaisia tapahtumia täynnä. Olen kuitenkin pyrkinyt nauttimaan elämästä, vaikka tuntuu, että välillä ei edes tahdo pysyä vauhdissa mukana eikä ole malttanut hengähtää. Tämän sunnuntain olen pyhittänyt täysin levolle ja uunissa paistuu herkkuruokaa – tai itse asiassa eräänlainen sovellus siitä – vuohenjuusto-bloileri-kukkakaali-parsakaali paistos. Katsotaan mikä on lopputulos, kunhan ruoka on valmista.

Viikonlopun aikana olen miettinyt yhtä asiaa. Vuokrasopimukseni kieltää lemmikkien pitämisen, joten tarkoittaako tämä myös miehiä tai siis miestä. Sopimuksen tulkinta on haasteellista.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!