Uusi vuosi ja uudet kujeet...

Tammikuun 13. päivä vuonna 2013 olen kirjoittanut aiemman blogi-tekstin ja ajattelin sitten, että heti perään tänään voisi olla hyvä päivä kirjoittaa seuraava. :)

No joo, ei kyllä suunnitelmissa ollut reilun kolmen vuoden taukoa, mutta niin vaan on käynyt. Elämä on näiden vuosien aikana kyllä kiitänyt aikamoisella vauhdilla ylös-alas - olen aloittanut opiskelut työn ohella, perheessämme on ollut tragediaa ja suurta surua, itse olen myös sairastanut vakavasti. Kaikesta on selvitty ja odotukset on kovat sen suhteen, että mitä kaikkea sitä saankaan kokea tämän vuoden aikana. Innolla odotan jo tulevia seikkailuja. 

Sen verran tiedän, että maaliskuussa on luvassa meriseikkailu hyvän ystävän kanssa. Päästään rokkaamaan hyvän musan tahtiin ja se jos mikä on aina tervetullutta. Toukokuussa on luvassa myös musiikkielämys, sillä tarkoitus on lähteä seuraamaan Euroviisuja Tukholmaan. Jeeee! On aika kivaa, että on tulossa tällaisia seikkailuja. Lisäksi syksyllä ehkä pääsen nauttimaan Espanjan lämmöstä - hetkiseksi pois pimeästä Suomesta. Aurinkoterapiaa siis luvassa, toivottavasti matka onnistuu.

Sen verran täytyy vielä mainita, että tämä kevät ennen tuota mainittua Euroviisu-matkaa kuluu tiiviisti kyllä läppärin parissa ja pitkälti kirjastossa istuessa, kun teen parhaillaan opinnäytetyötä. Opinnot on tarkoitus päättää tähän kevääseen. Tai siis ei mikään tarkoitus vaan MÄ PÄÄTÄN NE! Pakko! Kyllä mä jaksan tämän kevään tsempata ja tehdä opinnäytetyön sekä muutamat puuttuvat tehtävät. Tarkoitus on juhlia maisterinpapereita touko-kesäkuussa, riippuen koulun valmistumispäivistä. 

Eli opintovapaalla olen ja nautin elämästä kyllä täysillä! Sen olen huomannut, että ei sitä kuitenkaan ole ikinä liian vanha uutta oppimaan. :)

Anteeksi hiljaiselo

On ollut hieman lennokas tämä vuoden alku, enkä nyt tarkoita tuota inhottavaa liukkautta ulkona. Olen onnistunut suunnittelemaan menoja lähes joka päivälle ja illalle eli olen ollut aikasta kiireinen nämä tämän vuoden ensimmäiset päivät.   

Tänään 8 vuotta sitten oli h-hetki. Minusta tuli ensimmäistä kertaa täti illalla vailla kahdeksan, ja yllättäen tieto siskoni pojan syntymästä saavutti minut jääkiekko-otteluun. Suloinen suklaasilmä valloitti hymyllään koko suvun ja nyt kahdeksan vuotta myöhemmin, hän valloittaa ihanilla tarinoilla ja on todella reipas ekaluokkalainen. Kummitäti on ylpeä synttärisankarista!

Viimeaikoina minua on vaivannut uneni. Tiedän kyllä, että unissa kaikki on mahdollista, mutta kyllä kummastuttaa nähdä säännöllisesti synnytysunia. Tuossa muutama yö takaperin synnytin pienessä vessassa serkkuni kotona ja pari viikkoa aiemmin näin unta, että odotin sairaalassa pääsyä synnytyssaliin. Pääsyä hidasti edellinen synnyttäjä – MIES, joka synnytti koiranpennun. Outoa. Mutta hyvä, että se oli unta. Olen aiemminkin miettinyt, että mistä ihmeestä mun unet oikein tulee. Ne vaan on välillä niin uskomattomia ja mahdottomia. Vilkas mielikuvitus, kenties?

Tämä mennyt viikko on ollut vaiherikas ja paljon erilaisia tapahtumia täynnä. Olen kuitenkin pyrkinyt nauttimaan elämästä, vaikka tuntuu, että välillä ei edes tahdo pysyä vauhdissa mukana eikä ole malttanut hengähtää. Tämän sunnuntain olen pyhittänyt täysin levolle ja uunissa paistuu herkkuruokaa – tai itse asiassa eräänlainen sovellus siitä – vuohenjuusto-bloileri-kukkakaali-parsakaali paistos. Katsotaan mikä on lopputulos, kunhan ruoka on valmista.

Viikonlopun aikana olen miettinyt yhtä asiaa. Vuokrasopimukseni kieltää lemmikkien pitämisen, joten tarkoittaako tämä myös miehiä tai siis miestä. Sopimuksen tulkinta on haasteellista.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! 

Hyvää uutta vuotta!

2013 on täällä ja kaikilla on uudet kujeet tälle vuodelle. Omalta osaltani vuosi vaihtui hyvin kosteissa merkeissä - sateessa ihaillen ilotulitusta, eikä mulla tietenkään ollut sateenvarjoa mukana. Olin hiukkasen märkä, kun kotiin palasin. 

Uuden vuoden ensimmäinen päivä on sujunut rauhallisesti ja valmistautuen jo huomenna koittavaan arkeen. Olen ollut parisen viikkoa lomalla ja olen jo alkanut kaivata töihin. Onkohan tämä ihan normaalia? Aamulla näkee ihania työkavereita, saa nauraa ja pääsee taas kiinni normaaliin arkeen. 

Oikeastaan odotan kaikista eniten perjantaita jo. En sen vuoksi, että silloin alkaa viikonloppu vaan sen vuoksi, että edellisestä jääkiekko-ottelusta on jo vierähtänyt kolmisen viikkoa. Pakko päästä perjantaina hallille katsomaan peliä! Voin vannoa, että jääkiekkoaiheisia postauksia varmaan saat lukea useamman kerran tässä blogissa. Katsotaan, jospa keksisin niihinkin jotain uutta ja raikasta. :) 

Kuten perinteisiin kuuluu, niin jotain tässä pitää varmaan itselle luvata tälle vuodelle. Lupaan olla iloinen ja nauttia elämän pienistä iloista ja suruista. Yleisesti vaan aion elää täysillä tänä vuonna jokaisena päivänä. Tavoite on kerätä paljon mahtavia muistoja! 

Nautitaan yhdessä tästä uudesta vuodesta ja toivottavasti se tuo myös sinulle paljon onnea ja iloa! :)

Hoo Hetki

Nyt tuntui oikealta hetkeltä aloittaa oma blogi - uudenvuoden kunniaksi. Miksi Hoo hetkellä? Mielestäni elämässä on paljon sellaisia hetkiä, joista tulisi osata nauttia juuri sillä hetkellä eli H-hetkellä. Sen lisäksi voit sattumalta olla juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa tai oivaltaa jotain juuri ratkaisevalla hetkellä. Moni asia elämässä saattaa olla kiinni sattumasta, onnesta tai joskus jopa epäonnesta. H-hetkiä on siis monenlaisia. Elämässä on paljon pieniä arjen asioita, joista pitäisi osata nauttia ja iloita. Yritän kertoa näistä arjen pienistä iloista, ihmeistä, harmituksista ja oivalluksista tässä blogissa. 

Toivottavasti pian alkava uusi vuosi tuo mukanaan paljon ihania asioita, sattumuksia, kommelluksia, naurua, iloa, surua ja onnea. Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta ja tervetuloa lukemaan tätä blogiani. :)